Lintupassi
Suomi
Harmaasieppo

Harmaasieppo

Muscicapa striata

Tunnista harmaasieppo äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Hyvin yleinen

Harmaasiepon levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan pohjoisinta tunturivyöhykettä lukuun ottamatta sekä osia Lähi-idästä ja ulottuu pitkälle Aasiaan; talvehtimisalue käsittää käytännössä koko Saharan eteläpuolisen Afrikan. Se pesii monenlaisissa avoimissa metsissä, pihoissa ja puistoissa. Taantuma on havaittavissa laajalti Euroopassa. Suomessa harmaasieppo pesii runsaslukuisena koko maassa, ja laji on yksi runsaimmista pesimälinnuistamme (arvio 1,4–1,8 miljoonaa paria). Viime vuosina pesimäkanta on Suomessa vähentynyt.

Tiesitkö tätä?

  • Suomessa rengastetut harmaasiepot pysähtyvät Kongon altaan alueella ennen Välimeren ylitystä.
  • Syksyllä vanhat harmaasiepot lähtevät muutolle keskimäärin jopa 20 vuorokautta ennen nuoria lintuja.

Ääntely

Kutsu

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Pienikokoinen harmaanruskea sieppo, jolla ei ole silmiinpistäviä värikontrasteja; vatsapuoli vaalea ja rinnassa, otsalla sekä päälaen etuosassa kapeaa tummaa viirutusta. Siivet ja pyrstö ovat melko pitkät, jalat lyhyet ja mustat, silmän ympärillä kapea epäselvä vaalea rengas; sukupuolet samanlaiset, nuorella hetken täplikäs nuoruuspuku. Tyypillinen tunnus on saalistustapa: lintu istuu avoimella oksalla ja käy lyhyillä pyrähdyksillä ohilentävien hyönteisten perään ennen paluuta samalle orrelle.

Heimo

siepot

Koko

Pieni (varpunen)

Värit

ruskea, harmaa, valkoinen

Elinympäristön kuvaus

Pesii monenlaisissa avoimissa metsissä, pihoissa ja puistoissa, kunhan ympäristö tarjoaa valoisia aukkopaikkoja; myös hakkuuaukkojen reunat sekä peltojen, soiden ja vesistöjen reunametsät kelpaavat.

Ruokavalio

Harmaasieppo on hyönteissyöjä: se pyydystää lentäviä hyönteisiä istumapaikalta tekemillään lyhyillä pyrähdyksillä. Toisinaan se ottaa myös maassa olevia selkärangattomia ja syö syksyllä marjoja.

Käyttäytyminen

Pitkänmatkan muuttaja ja pääsääntöisesti yömuuttaja, mutta näkyvää muuttoa nähdään myös päivällä; muuttoaikana yksilöt etsivät aktiivisesti uusia ruokailualueita eivätkä muodosta ruokailureviiriä kirjosiepon tapaan. Syksyllä vanhat linnut lähtevät muutolle nuoria aiemmin. Suomessa kevätmuutto alkaa yleensä toukokuun alussa ja päämuutto ajoittuu toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun; syysmuutto käynnistyy heinä–elokuun vaihteessa ja huipentuu elokuun loppupuoliskolla, viimeisiä havaitaan syyskuun lopulla.

Lähteet

Kuva: Бусел В.А., CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Muscicapa striata мухоловка сіра.jpg

Ääni: Sonothèque ADVL, XC707379, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/707379

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.33989

Tutustu myös